Ulkovalaisimen talvikunnossapito kannattaa tehdä lokakuussa, ennen ensimmäisiä pakkasöitä. Pihan, sisäänkäynnin tai terassin ulkovalaisin joutuu Suomen talvessa koville: kuukausien pimeys pitää sen päällä 14-16 tuntia vuorokaudessa, ja samaan aikaan kosteus, jää ja suola kuluttavat tiivisteitä ja liitoksia. Tämä artikkeli kertoo, miten kosteus pääsee valaisimeen, miten sen estää ja mitkä toimet säästävät valaisimen ja sähköasennuksen kalliilta korjauksilta.
Miksi kosteus on ulkovalaisimen pahin vihollinen
Ulkovalaisinta harvoin rikkoo pakkanen. LED toimii kylmässä jopa paremmin kuin lämpimässä, koska jäähdytys on tehokkaampaa. Vaurion aiheuttaa lähes aina vesi, joka on päässyt väärään paikkaan.
Etelä- ja Länsi-Suomessa lämpötila voi heilua nollan molemmin puolin kymmeniä kertoja talven aikana. Jokainen sulamis- ja jäätymiskierros avaa saumoja hieman lisää. Liitosrasiaan kertynyt vesi hapettaa kytkentäliittimiä, laukaisee vikavirtasuojan ja pahimmillaan rikkoo LED-moduulin virtalähteen. Pohjois-Suomessa pakkaset pysyvät tasaisempina, mutta pitkä yhtäjaksoinen käyttö ja kova kylmyys koettelevat halpojen virtalähteiden komponentteja.
Rannikolla, esimerkiksi Helsingissä, Turussa ja Vaasassa, mukaan tulee suolainen ilma. Ajotien varressa sama vaikutus tulee tiesuolasta, jota auraus ja autojen renkaat roiskivat pollarivalaisimiin ja seinien alaosiin.
Myytti: täysin tiivis valaisin pysyy kuivana
Yleinen oletus on, että IP65- tai IP67-luokiteltu valaisin on vedenpitävä eikä sitä tarvitse ajatella. Todellisuudessa tiivis kotelo hengittää. Kun valaisin syttyy, ilma sen sisällä lämpenee ja laajenee. Sammuessa ilma jäähtyy ja syntyy alipaine, joka imee kosteaa ulkoilmaa sisään tiivisteiden ja kaapeliläpivientien mikroskooppisista raoista.
Vesihöyry tiivistyy kylmän kuvun sisäpinnalle, eikä se pääse enää pois, koska kotelo on tiivis. Lopputuloksena ovat tutut huurteiset kuvut ja kevään pohjalla lillivä vesi. Laadukkaissa ulkovalaisimissa on tämän takia painetasausventtiili, pieni kalvo, joka päästää ilman kulkemaan mutta pysäyttää veden. Osassa lyhtymallisia seinävalaisimia on taas tarkoituksella pohjassa tyhjennysreikä.
IP-luokka kertoo valaisimen kestävyydestä uutena ja oikein asennettuna. Se ei lupaa mitään viiden talven jälkeen. Luokkien eroista ja materiaalien kestävyydestä kerrotaan tarkemmin artikkelissa ulkovalaisimen valinta – IP-luokitukset ja materiaalit.
Syystarkistus vaihe vaiheelta
Kokenut asentaja aloittaa katkaisemalla virran ryhmäkeskuksesta. Pelkkä valokatkaisin ei riitä, sillä se katkaisee usein vain vaiheen. Tarkistus kestää yhdeltä valaisimelta 10-15 minuuttia:
1. Kuvun ja rungon silmämääräinen tarkistus. Etsi halkeamia, kellastunutta muovia ja maalipinnan kuplintaa. Alumiinirungossa kupliva maali kertoo, että korroosio on jo alkanut pinnan alla.
2. Tiivisteiden kunto. Kumi- tai silikonitiivisteen pitää olla joustava. Jos se on kovettunut, litistynyt tai halkeillut, vaihda se. Varatiiviste maksaa yleensä 2-10 €, jos valmistaja tai valaisinkauppa pystyy tilaamaan sen.
3. Sisäpuolen kosteus. Avaa kupu. Vesitahrat, kalkkijäämät tai vihertävä hapettuma liittimissä ovat merkkejä vuodosta. Kuivaa valaisin huolellisesti ennen sulkemista.
4. Ruuvien ja läpivientien tarkistus. Kaapeliläpiviennin tiivistysmutterin pitää puristaa kaapelia. Ruostuneet ruuvit kannattaa vaihtaa ruostumattomiin, rannikolla mieluummin A4-laatuun kuin A2:een.
5. Tunnistimet ja hämäräkytkin. Puhdista liiketunnistimen linssi ja hämäräkytkimen anturi hämähäkinseitistä ja pölystä. Säädä herkkyys talviasentoon, koska lumi ja aikainen hämärä muuttavat olosuhteita.
Tiivisteisiin voi sivellä ohuen kerroksen silikonirasvaa (purkki 8-15 €). Se pitää kumin joustavana ja estää kuvun jäätymisen kiinni runkoon. Itse kytkentöjen avaaminen ja uudelleenliitäntä ulkona on sähköalan ammattilaisen työtä. Rajanvedosta kerrotaan lisää artikkelissa valaisimen asennus itse – turvallisuusohjeet ja milloin kutsua sähkömies.
Lumi, jää ja suola kesken talven
Maahan upotetut maavalaisimet ja maaspotit ovat talven riskialttein ryhmä. Sulamisvesi kerääntyy niiden ympärille, ja jos pohjalla ei ole sorakerrosta, valaisin seisoo vedessä viikkoja. Lumikola ja lumilinko rikkovat helposti pollarivalaisimen kuvun. Merkitse valaisinten paikat lumikepeillä jo marraskuussa.
Jäätä ei pidä hakata kuvun päältä. Kylmää lasikupua ei myöskään saa kaataa kuumalla vedellä: lämpöshokki voi halkaista lasin silmänräpäyksessä. Anna jään sulaa itsestään tai harjaa irtolumi pehmeällä harjalla.
Suolaroiskeet kannattaa huuhdella pois ajotien varren valaisimista lauhalla säällä haalealla vedellä ja kuivata pyyhkimällä. Kerta tai kaksi talvessa riittää pidentämään maalipinnan ikää selvästi.
Lumi voi peittää myös hämäräkytkimen. Silloin anturi luulee yötä jatkuvaksi ja valot palavat koko päivän. Jos pihavalot palavat aamupäivällä, syy löytyy tavallisesti tästä eikä viallisesta kytkimestä.
Yleisimmät virheet talvikunnossapidossa
Tyypillinen esimerkki tulee omakotitaloista Tampereen ja Jyväskylän seuduilta: sisäänkäynnin lyhtyvalaisimen kuvussa on maaliskuussa sentti vettä, vaikka valaisin on vain kolme vuotta vanha. Selitys löytyy asennuksesta. Valaisin on kiinnitetty ylösalaisin, jolloin tyhjennysreikä on ylhäällä ja ottaa vettä sisään sen sijaan että päästäisi sitä ulos. Asennusohjeessa nuoli kertoo usein oikean suunnan, mutta se jää helposti huomaamatta.
Toinen yleinen virhe on ruuvien kiristäminen liian tiukalle. Ylikiristetty kupu painaa tiivisteen epätasaisesti kasaan, ja ohuimmasta kohdasta vesi pääsee sisään. Oikea kireys on se, jossa tiiviste painuu tasaisesti mutta ei pullistu reunoilta.
Kolmas virhe on suihkuttaa monitoimisuihketta tiivisteisiin ja liittimiin. Liuotinpitoiset tuotteet voivat kuivattaa ja haurastuttaa kumia. Tiivisteisiin sopii silikonirasva, ei yleisöljy.
Neljäs virhe on huurteisen kuvun sulkeminen sellaisenaan uudelleen. Jos valaisimen avaa sateella tai sumussa, sisään jää kosteaa ilmaa. Huolto kannattaa tehdä kuivana, mieluiten aurinkoisena syyspäivänä.
Milloin korjaaminen ei enää kannata
Edullinen 30-60 euron seinävalaisin, jonka LED-moduuli on kiinteä ja jonka virtalähdettä ei voi vaihtaa, ei yleensä ole korjaamisen arvoinen kosteusvaurion jälkeen. Sähköasentajan käynti maksaa helposti 80-150 €, joten uusi ja paremmin tiivistetty valaisin on järkevämpi hankinta.
Poikkeuksena ovat laadukkaat valurautaiset tai messinkiset lyhdyt, jotka voivat kestää 20-30 vuotta. Niissä tiivisteen, kannan tai kuvun vaihto on sijoitus, joka kannattaa. Valaisinkaupoissa tällaisille malleille löytyy usein varaosia vielä vuosia myöhemmin, kun taas halpamallien tuotesarjat vaihtuvat kahden vuoden välein.
Aurinkokennovalaisimet ovat oma tapauksensa. Joulukuussa Etelä-Suomessakin niiden latausteho jää niin pieneksi, että akku kannattaa nostaa sisälle talven ajaksi. Pakkasessa tyhjänä seisova NiMH- tai litiumakku menettää kapasiteettiaan pysyvästi. Lisää aiheesta artikkelissa aurinkokennovalaisin pihalle – toimiiko Suomen talvessa.
UKK
Onko kuvun sisäpinnan huurtuminen merkki viasta?
Ei välttämättä. Ohut huurre, joka häviää muutamassa tunnissa valaisimen syttymisen jälkeen, on normaalia lämpötilavaihtelua. Jos kuvun pohjalle kertyy vettä tai huurre ei häviä päivien aikana, tiiviste tai läpivienti vuotaa.
Kestääkö LED-ulkovalaisin kovaa pakkasta?
Kestää. LED-sirut toimivat hyvin -30 asteessakin, ja niiden valoteho on kylmässä jopa hieman suurempi. Heikoin lenkki on virtalähde, joten tarkista valmistajan ilmoittama käyttölämpötila, jonka pitäisi Pohjois-Suomessa olla vähintään -25 °C ja mieluummin -40 °C.
Kuinka usein ulkovalaisimen tiivisteet pitää vaihtaa?
Tavallisesti 5-8 vuoden välein, aurinkoisella etelä- tai länsiseinällä useammin, koska UV-säteily kovettaa kumia. Vuosittainen syystarkistus kertoo, milloin vaihto on ajankohtainen.
Kolmen tarkistuksen vuosikierto
Ulkovalaisin pysyy kunnossa vähällä vaivalla, kun sen tarkistaa kolmesti vuodessa. Lokakuussa käydään läpi tiivisteet, ruuvit ja tunnistimet ennen pakkasia. Tammi-helmikuussa riittää suolan huuhtelu ja lumen poisto maavalaisinten ympäriltä. Huhtikuussa sulamiskauden jälkeen avataan kuvut ja tarkistetaan, onko talvi päästänyt vettä sisään.
Jos valaisimen sisältä löytyy keväällä vettä, älä tyydy pelkkään kuivaamiseen. Etsi vuotokohta, korjaa se tai vaihda valaisin, ennen kuin seuraava talvi tekee vauriosta sähköturvallisuusriskin.